Imppu (Ignacio)

 


Imppu (Ignacio) Suomessa


† 3.3.2011

Herra Imppu pimppu palleroinen

Ignacio, tuttavallisemmin Imppu, saapui meille Romaniasta lokakuussa 2010. Muistan vieläkin kuinka rupesin itkemään kun näin sen saapuvan ulos. Se oli niin ihanan ja kiltin näköinen pikku pallero! Alku oli aika hankalaa, sisälle merkkaamista sattui usein ja omaa paikkaa ei tuntunut löytyvän. Myös ”pohjaton maha” tuntui kolahtavan Imppuun varsin hyvin. Kerran tullessani kotiin totesin että nyt se sitten on syönyt kokonaisen maitotölkin. Kuitenkin tilanne alkoi muuttua ja Imppu sopeutui pieneen perheeseemme varsin hyvin. Susasta ja Impusta tuli hyvät kaverit vaikka toisinaan Susa häntä härnäsikin ja nappaili niskasta kiinni, onneksi pikku pömppömaha puolusti itseään aina urheasti pienellä kurina-äänellään. Koirapuistossa Imppu oli tosi suosittu, niin ihmiset kuin koiratkin pitivät hänestä ja koskaan ei tullut kenenkään kanssa riitaa. Välillä tosin Imppu hermostui kun urokset hänestä ennen kaikkea pitivät ja seurailivat koko ajan kannoilla. Mutta koskaan Imppu ei purrut ketään, ärisi vain ja sai pienen ”hepuliärinäkohtauksen” joka loppui aina lyhyeen.

Impun kohtaloksi kuitenkin koitui hänen armoton ruokahalunsa. 3.3.2011 tulin mammani luota takaisin kotiin koirien luo ja löysin Impun sipsipussi päässä saunasta. En vieläkään ymmärrä miten se oli päässyt pöydältä saamaan sen, ehkä Susa oli siinä sitten hiukan avittanut mutta kuitenkin… Olo on tyhjä ja turta, tuntuu pahalta ajatella että tämänkin olisi voinut estää. Toivottavasti jokainen joka lukee tämän muistaa, ettei mitään mikä saattaisi olla vaaraksi koiralle saa olla sen ulottuvilla kun omat silmät ei ole valvomassa. Tunsimme liian vähän aikaa, olisin halunnut kulkea kanssasi enemmän polkuja ja löytää pieniä ruokakätköjäsi sängyn alta. Tuntuu pahalta ajatella, ettet ole huomenaamulla röhkimässä sängyn vieressä kun koitat herättää minua. Onneksi sait elää loppujen lopuksi onnellisen elämän meidän kanssamme, toivottavasti se oli elämäsi lopun parasta aikaa, meidän se oli ainakin.

Kun kaipaus ja ikävä
polttaa niin, että satuttaa,
kuuntele silloin sydäntäsi,
joka kertoo sinulle,
että se oli onnea ja iloa parhaimmillaan,
ja nyt muistot ovat kauneinta
mitä sinulla on. ♥

Meillä on ikävä sinua,

Annika, Tarmo, Susa- koira.





 


Ignacio Romaniassa


Ignacio on yksi harvoista adoptio-ohjelmamme koirista joiden taustan tunnemme. Sen jätti tarhalle perhe joka ei enää voinut sitä pitää. Nyt toivomme että tämän pienen pojan seuraava muutto on sen viimeinen ja ettei sitä enää koskaan hylättäisi.

Ignacio on rauhallinen ja itsenäinen poika. Siitä huomaa ettei se kasvaessaan ole kokenut paljoakaan läheisyyttä tai ihmiskontaktia, mutta saatuaan viettää mukavan hetken yhdessä se rentoutuu ja nauttii. Ignacio ottaa mielellään rennosti päiväsaikaan ja makailee varjossa lepäämässä - leikki ja temmellys tulevat toisella sijalla. Ignacio tulee toimeen toisten koirien kanssa, mutta on tarkka omasta henkilökohtaisesta tilastaan. Perheessä mahdollisten koirakavereiden täytyy siis olla kilttejä ja uskomme Ignacion sopivan erinomaisesti kaveriksi vanhemmalle koiralle. Mahdollisten lasten tulee olla kouluikäisiä tai vanhempia.

Ikä: 3 v (heinäkuu 2010)
Korkeus: 32 cm
Pituus: 43 cm
Kaula: 33 cm
Paino: 8 kg

 

 







© 2012 Kodittomien koirien ystävät | Hemlösa hundars vänner | Friends of Homeless Dogs | info@koirienystavat.com