Virheviesti

Deprecated function: The each() function is deprecated. This message will be suppressed on further calls funktiossa menu_set_active_trail() (rivi 2405 tiedostossa /home/koirieny/public_html/includes/menu.inc).

02.08.2015 Aikansa kutakin

Olen toiminut Romaniasta Suomeen adoptoitavien koirien parissa koiravaraajana vuodesta 2008 eli tätä kirjoittaessani seitsemän vuotta. Matkan varrelle on mahtunut paljon epätoivoa ja surua Romanian kovia kokeneiden koirakohtaloiden vuoksi, mutta myös iloa, helpotusta ja onnea uuden mahdollisuuden saaneiden koirien puolesta.

Moni sivusta seurannut on kysynyt, kuinka jaksat tuota touhua, ja aina olen hetkittäisistä "burnouteista" huolimatta vastannut, että koirien auttaminen on kutsumus: vaikka välillä ahdistaa ja väsyttää, lopettaakaan ei voi. Siinä ei ole laskettu vapaaehtoistyöhön käytettyjä tunteja tai euroja puhelimessa, tarhalla, kentällä...

Jossain vaiheessa kuitenkin tulee raja vastaan, ja minä olen nyt valitettavasti kohdannut omani. Siitäkin huolimatta, että olen saanut tutustua satoihin ihaniin ihmisiin, jotka ovat antaneet hyvän kodin rescuelle, en voi ohittaa sitä toista ääripäätä olankohautuksella: valitettavan tutuksi ovat tulleet ihmiset, jotka joko uskovat liikaa omiin unelmiinsa ohittaen realistiset resurssinsa tai tietoisesti puhuvat potaskaa saadakseen koiran, josta sitten on helppo luopua (tai se joudutaan "huostaanottamaan"), kun koirasta riippumattomat ongelmat kaatuvat päälle. Tämän päivän Suomessa on niin paljon "muuttuvia elämäntilanteita" tai "pitovaikeuksia", joihin ulkomailta paremman elämän toivossa adoptoitu koira on täysin syytön. Pettymys ja tuska on kova, kun yhdistysväki saa tiedon, että jälleen yksi koira saakin lähtöpassit perheestä, joka kaikkien haastattelujen, kokemuksen ym. perusteella vaikutti täydelliseltä! Osa sentään etsii uutta kotia yhdistyksen avulla, mutta sitten on niitä, jotka vievät ei-toivotun koiran lopetettavaksi tai laittavat ilmoituksen lehteen (puhun nyt terveistä koirista), vaikka yhdistykset nimenomaan tekevät jo adoptioprosessin alussa selväksi, että näin ei tule toimia. Tietenkin on itsekin katsottava peiliin, mutta sijoittajalla ei ole tulevaisuutta kertovaa kristallipalloa, vaikka hän muuten olisi kuinka varma tai epävarma adoptiosta.

Joku saattaa miettiä, miten voin pettää koirat näin, lopettamalla adoptioissa. Henkilökohtaisesti en halua olla osallisena enää yhdenkään koiran painajaisen jatkumiseen uudessa kotimaassaan perheessä, jossa kaikista ennakkotiedoista huolimatta kamppaillaankin esimerkiksi alkoholi- tai mielenterveysongelmien tai vain sitoutumiskyvyttömyyden kanssa!

Haluan auttaa koiria, mutta nämä vuodet ovat tehneet minut enemmän kuin kyyniseksi suhteessa sijoituksiin ja niiden onnistumiseen. Tiedän, että on aivan upeita koteja ja perheitä, mutta olen valitettavasti nähnyt nyt liikaa sitä toista puolta. Elämän varrella minulle on kertynyt kokemusta erilaisista ihmisistä, mutta en ole sosiaalityöntekijä, poliisi, lakimies, päihdeterapeutti, psykologi, asioidenhoitaja tai automaattinen koiran lomavahti / palautetun koiran uusi omistaja.

Suomi ei ole itsestäänselvä eläinten onnela. Meiltä löytyy jatkuvasti huonosti pidettyjä ja pahoinkohdeltuja, eläinsuojelurikkomuksen piirteet täyttäviä tapauksia, ja aina on riski, että näihin oloihin päätyy myös ulkomailta pelastettu rescue. Sitä ei koiravaraajan sielu vain kestä. Koskaan ja kukaan ei voi olla täysin varma siitä, minkälainen koiran uusi koti lopulta on, ellei tunne perhettä entuudestaan todella hyvin.

Tarpeeksi kauan kun hakkaa päätään seinään ja kokee ikäviä pettymyksiä, joissa osapuolena on se viaton koira, tulee raja vastaan, ja on ajateltava jo omaakin mielenterveyttään. Jatkossa siis keskityn omiin koiriini, joista puolet on näitä muiden "elämänmuutosten" johdosta meille päätyneitä. Romanian koirien auttaminen osaltani yhdistyksessä toki käytännössä jatkuu, mutta jotenkin muuten kuin antamalla ihmisten suoraan sanottuna kusta linssiin adoptioasioissa.

Kirjoitukseni saattaa aiheuttaa syystä tai toisesta monenlaisia tunteita, mutta jokainen reagoi, kuten sisimmässään tuntee, kenties peilaten siihen omaa koiranomistajuushistoriaansa. Se kaikille sallittakoon, mutta tämän tekstin ulkopuolella en aihetta enää käsittele, ovat reaktiot sitten negatiivisia tai positiivisia.

Loppuun kuitenkin kiitokseni kaikille teille ihanille adoptioperheille, jotka vuosien varrella olette antaneet pysyvän kodin rescuekoirillenne. Vähemmän mairittelevat terveiset teille, jotka ette toimi, kuten yhdistysten adoptioehdoissa tai Suomen laissa edellytetään!

Älä adoptoi, jos resurssisi/taitosi/sitoutumiskykysi ei riitä!

Koira ansaitsee pysyvän kodin, aikaa sopeutua ja terveen, turvallisen ympäristön, jossa elää elämänsä loppuun saakka. Piste.

Terveisin ex-adoptiovastaava Pia

"Mitä enemmän opin tuntemaan ihmisiä, sitä enemmän pidän koirastani."

PS. Se, että jätän osaltani adoptiovastaavan hommat ei tarkoita, että KKY ei tuo enää koiria Suomeen. Mutta ensin on löydettävä kodit jo Suomesta kerran kodin saaneille, jälleen kodinetsijöiksi joutuneille koirille - ja tarpeeksi monessa liemessä keitetty tyyppi taistelemaan sijoitusrintamalla tuulimyllyjä vastaan.

Jos annat koiralle kodin, älä hylkää uudestaan!

© 2012 Kodittomien koirien ystävät | Hemlösa hundars vänner | Friends of Homeless Dogs | info@koirienystavat.com