Virheviesti

Deprecated function: The each() function is deprecated. This message will be suppressed on further calls funktiossa menu_set_active_trail() (rivi 2405 tiedostossa /home/koirieny/public_html/includes/menu.inc).

Takapakkeja

Elämässä ei voi koskaan olla varma, miten asiat edistyvät tai toteutuvat, vaikka ne kuinka huolellisesti olisi omassa päässään valmistellut ja suunnitellut. Elämme luonnollisesti tietyn suunnitelman mukaan, mutta takapakkeja tulee silloin tällöin ja jotkut niistä voivat vaikuttaa suunniteltuun jopa täysin päinvastaisesti, mikä oli tarkoitus.

Koirien Suomeen tuomisen yhteydessä takapakkeja ovat aiheuttaneet luonnonvoimat (tuhkapilvi, lumimyrskyt), inhimilliset syyt (lakot, aikataulumuutokset) ja tarhankoirien tilanne (terveydelliset muutokset, koirien väliset kahnaukset). Pettymys on suuri kaikille, kun koira ei pääsekään sovitussa aikataulussa Suomeen, tai vielä surullisempaa: ei ollenkaan.

Olen myötäelänyt monen koiraansa odottavan kanssa odottamisen tuskaa jonkin takapakin vuoksi, mutta maaliskuussa sain sitten kokea itse henkilökohtaisen sellaisen.

Tämä on Barbien tarina:

Barbie eli Medgidian kaduilla, oli ilmeisesti syntynyt sinne. Se vaelteli ympäriinsä arkana emonsa kanssa, etsien ruokaa ja kontaktia ihmisiin, mutta sille oltiin julmia ja suhde ihmiseen oli pelokas. Ruuan toivossa Barbien oli silti pakko yrittää lähestyä. Eräänä päivänä Save the Dogsin henkilökunta ajoi koirien ohi ja totesivat, että koska eivät voi ottaa molempia mukaansa, ottavat sen, jolla on vähäisimmät mahdollisuudet pärjätä kadulla. Barbie sai lähteä mukaan. Se oli kauhusta sekaisin, se ei tajunnut, että nämä ihmiset ovat hyviä. Tarhalla Barbie lyöttäytyi yhteen toisen aran koiran kanssa ja heistä tuli erottamattomat. Barbie antoi pikkuhiljaa pikaisesti lähestyä itseään, mutta adoptiokoiraksi siitä ei ollut ja näin ollen se pääsi mukaan KKY:n kummikoiraohjelmaan.

Kun näin Barbien kuvan, tiesin heti, että siinä on minun koirani. Muutakin, kuin kummikoira, vaikka sille kummiksi ensiksi ryhdyin. Sovimme Romanian Lilin kanssa, että alan työstämään Barbieta Romaniassa  aina kun käyn ja hän ottaa koiran kotiinsa, jotta sen rohkeus kasvaa ja jonain päivänä, kun se on valmiimpi, hakisin sen KOTIIN. Haluan tässä korostaa turhien adoptiokyselyiden välttämiseksi, että kummikoiraohjelman koirat, jotka ovat adoptio-ohjelman ulkopuolella, eivät ole adoptiokelpoisia. Barbien tapauksessa tuleva omistaja oli tarhan väelle tuttu ja arkojen koirien kanssa kokenut.

Niin alkoi Barbien kuvan tuijottaminen ja päivien laskeminen, että pääsisin tapaamaan ujoa tyttöä, joka ei tiennyt vielä, että siellä on perhe Suomessa. Tai ehkä se jopa tiesi, sen verran olin yrittänyt avaruuden läpi morsettaa, että koita Barbi uskoa huomiseen!

Romaniaan lähtööni oli enää kaksi viikkoa, kun sain suru-uutisen. Toinen koira oli hypännyt aidan yli ja hyökännyt suoraan aran Barbien kimppuun. Vammat olivat vakavat ja Barbie piti päästää sateenkaarisillalle. Uutinen musersi minut täysin. Miksi reagoin niin voimakkaasti koiraan, jota en ollut vielä edes tavannut? Siksi, koska se oli minun koirani, Barbie eli sydämessäni alusta asti ja elää vieläkin! Kaikki suunnitelmat ja tuleva vuosi Barbien sopeuttamisineen oli siinä. Loppu. Finito. The end.

Lähdin Romaniaan ja tapasin Barbien sijaan koiran, joka oli päättänyt Barbien päivät. Tämä koira on rohkea ja itsetietoinen, mutta silti yhtä reppana muiden joukossa.” Elämä on”, kuten vanha mainos sanoo…

Miksi juuri Barbie? Koira, jolla oli jo koti ja tulevaisuus tiedossa? Mitä minulle haluttiin opettaa tällä?

Se ainakin, että mikään ei tosiaan ole varmaa! Ehkä osaan nyt vielä paremmin asettua niiden omistajien asemaan, joita koittaa suuri pettymys adoptioprosessin jossakin vaiheessa. Toivon todella, että kukaan koiranottaja ei kuitenkaan joudu kokemaan samaa. Silti se riski on olemassa. Se voi tapahtua tarhalla tai se voi tapahtua Suomessa. Osa sen on kokenutkin.

Barbie on nyt sateenkaarisillalla. Haluan päättää tarinan iloiseen loppuun: Barbie istuu tällä hetkellä sateenkaartisillalla jo luotani vuosienvarrella poisnukkuneiden koirieni kanssa ja kun aikani tulee, kohtaamme. Barbiella on aina oma ihminen, vaikka tiemme tässä elämässä eivät kohdanneetkaan. Se ei ole enää koskaan arka, pelokas ja yksin.

Jenny Vartiaisen Muruseni biisin sanoihin ja säveliin päättyy Barbien tarina.

RIP BARBIE

PS . Miten toipui Barbien sydänystävä ystävänsä poismenosta? Tarhalla ei mitenkään, sekin oli surun murtama. Se onnistuttiin kuitenkin sijoittamaan Romanialaiseen perheeseen, jossa se on nyt onnellinen.

5.4.2012 Pia/KKY ry

© 2012 Kodittomien koirien ystävät | Hemlösa hundars vänner | Friends of Homeless Dogs | info@koirienystavat.com