Virheviesti

Deprecated function: The each() function is deprecated. This message will be suppressed on further calls funktiossa menu_set_active_trail() (rivi 2405 tiedostossa /home/koirieny/public_html/includes/menu.inc).

Tivolin sisarusten tarina

Constantan alue ja erityisesti rannikon tuntuma on suosittu lomanviettopaikka romanialaisten keskuudessa. Rannikkohotellit täyttyvät turisteista heinä–elokuussa, ja ennen tätä alkaa myös ”suuri puhdistus”, jolloin alueen katukoirat katoavat mystisesti pyydystäjien toimesta. Turisteille halutaan koiraton vyöhyke, joskin kaikkia turisteja katukoirien läheisyys ei edes häiritse.

                                                  

6.6.2013 Mihaela, Andrada, Maria ja minä kävimme tapaamassa alueella tiettyjä koiria, joita Mihaela säännöllisesti ruokkii. Aivan rannan tuntumaan oli aikaisemmin siirretty jostain kaksi mustaa noin 4 kk:n ikäistä narttupentua. Tytöt liikkuivat alueella kahdestaan, ja Mihaela toi myös heille säännöllisesti ruokaa. Koirat viihtyivät samassa paikassa, sillä läheisen hotellin lähelle tivolia rakentavat miehet antoivat koirille ruokaa ja vettä. Tosiasia kuitenkin oli, että pentujen kohtalo johtaisi ennemmin tai myöhemmin pyydystäjien ansaan tai auton alle. Oli sydäntä särkevää seurata tyttöjen varovaisia kontaktiyrityksiä.

Molemmat pennut olivat uteliaan kiinnostuneita, mutta kuitenkin arkoja. Toinen läpsäisi kyllä tassullaan kämmenelle ”give me five”, ilmeisesti miesten opetuksen tuloksena. Aikamme pentuja seurattuamme Andrada tarjoutui ottamaan pennut Cernavodan tarhalle, kunhan ne vain saataisiin kiinni. Karvaisempi tyttö oli aika pian Mihaelan sylissä, mutta siskonsa osoittautui vaikeammaksi pähkinäksi purra. Se suostui haistamaan makupalaa, mutta pakeni heti, jos sitä yritti lähestyä. Karvaisempi sisko nautti jo täysillä sylistä ja ihmisen läheisyydestä, kun toista yritettiin huijata kiinni. Monien yritysten jälkeen toivo alkoi hiipua. Mietin mielessäni, että olisi todella surullista päästää jo sylissä ollut pentukin takaisin, kun sen pelastuminen oli jo niin lähellä. Toisaalta toista arempaa tyttöä ei voisi jättää yksin alueelle.

Karusellimiehet paiskivat töitään meistä välittämättä. Mihaela ja Andrada totesivat masentuneina, että miehet eivät tulisi meitä auttamaan. Mutta yrittänyttä ei laiteta, ja miehet vastasivatkin avunpyyntöömme, mutta luovuttivat aika pian. Maria yritti saartaa koiraa toiselta puolelta ja minä toiselta puolelta, mutta pikkuinen pinkoi aina sen verran kauemmas, ettei meillä ollut mitään mahdollisuuksia. Hetkeksi se kiinnostui rapisevasta roskasta, mutta ruokakaan ei enää kelvannut. Sillä oli kuuma ja se oli aivan poikki. Palasin Mihaelan ja toisen pennun luo, ja juuri kun Mihaela oli päästämästä pennun maahan… jokin toivon ja itsepäisyyden ja suomalaisen sisun kipinä sai vallan ja sanoin, että EI VIELÄ, kyllä se nyt kiinni otetaan! Palasin Marian luo, ja karusellimies haki kopistaan muutaman koiranmuonapapanan. Pikkuinen lähestyi hänelle tuttua miestä ja naps! Mies nappasi koiran hurjilla työhanskoillaan kiinni. Pentu kiljahti kauhusta, mutta rauhoittui, kun pääsi siskonsa lähelle.Pikkuinen oli jo aivan väsynyt, ja hyvin pian se rentoutui syliini, mutta silmä tarkkana se seurasi, missä on Maria ja hänen sylissään oleva sisko.

Helpottuneina ja miehille kiitollisina hurautimme autolla pois paikalta. Kävimme vielä katsastamassa pari adoptio-ohjelmamme koiraa Mihaelaa auttavan Ginan luona, ja tyttöset odottivat kiltisti kylki kyljessä ulkoaitauksessa. Palattuamme saimme iloiset hännänheilutukset, ja jää oli rikottu. Siskokset ottivat kilteiksi todetuista suomalaisnaisista turvaa ja jatkoivat kanssamme matkaa ilman vastaansanomisia :)

 

Ajomatka Cernavodaan kesti vajaat kaksi tuntia ja Marian sylissä oleva pienokainen voi pahoin, mutta Marian kesähuivi oli kuin suunniteltu pienen matkapahoinvoinnista kärsivän pennun oksennuksen keräilyyn. Loppumatka sujui syvää unta nukkuen. Cernavodan tarhalla pennut saivat siistit omat tilat, vettä, ruokaa ja oman lelun. Haikeina jätimme tyttöset sinne, mutta jälleen näkeminen oli seuraavana päivänä iloinen, kun vielä vietimme hetken tarhalla. Pennut ottivat jo kontaktia rohkeasti ja nyt vain toivomme, että ne sosiaalistuvat päivä päivältä enemmän, jotta ovat myöhemmin valmiita adoptio-ohjelmaan. Marian kanssa pidämme peukkuja sen puolesta, että tyttöset pääsisivät jatkamaan elämän taivaltaan Suomessa, mutta se jää vielä nähtäväksi.

Näillä kahdella narttupennulla kävi hyvä tuuri, heillä loppuelämä on nyt turvattu. Surullista on, että niin moni vastaava pentu tai sisarussarja kohtaa ennenaikaisen loppunsa ilman mitään mahdollisuuksia. Pitkäkestoiset ja laajamittaiset sterilointikampanjat paikallisten päättäjien myönteisellä tuella, paikallisia valistaen, on ainut tapa välttää vahinkopentujen syntyminen maailmaan, jossa pennuilla ei ole mahdollisuutta elää edes välttävää koiran elämää.

Onnellisen tarinamme koirat saivat myös Mihaelalta nimet: ensin kiinni saatu on ”Maria” ja se toinen, hankalampi tapaus, on ”Pia”. Hieman hämillämme otimme kunnian vastaan todeten, että onneksi tulevat omistajat vaihtavat koirille oikeat nimet!

Tämä oli hyvä päivä!

10.6.2013
KKY Pia/adoptiot

© 2012 Kodittomien koirien ystävät | Hemlösa hundars vänner | Friends of Homeless Dogs | info@koirienystavat.com