13. kertaa järjestetty ICAW-konferenssi kokosi tänä vuonna noin 250 eläinsuojelun ammattilaista ja vapaaehtoista kolmen – neljän päivän ajaksi Latvian pääkaupunkiin Riikaan. Konferenssin johtava ajatus on, että yhteistyöllä voidaan jonakin päivänä saavuttaa maailma, jossa yhtäkään tervettä koiraa tai kissaa ei lopeteta sen vuoksi, että niille on mahdotonta löytää hyvä ja vastuullinen koti.
KKY osallistui tapahtumaan nyt kolmatta kertaa, mutta konferenssi oli meille Kodittomien koirien ystävissä tällä kertaa hieman erilainen, sillä minut oli kutsuttu yhdistyksen puheenjohtajan ominaisuudessa konferenssin puhujaksi. Järjestäjätaho Dogs Trust halusi, että kerron näkemyksemme kansainvälisistä adoptioista vastaanottavan maan näkökulmasta.
Dogs Trust ja KKY jakavat monia tärkeitä näkökulmia siitä, miten kansainväliset adoptioit voidaan hoitaa mahdollisimman vastuullisella tavalla, ja olimme tietenkin erittäin iloisia saadessamme mahdollisuuden jakaa tietotaitoamme muiden konferenssiin osallistujien kanssa.
Saavuin Riikaan maanantaina 17.10. ja tapasin siellä romanialaisen Animal Life -yhdistyksen Otilian. Kello seitsemän meillä oli illallistapaaminen Romanian Animal Rescue -järjestön (RAR) Nancy Janesin kanssa. RAR on amerikkalainen järjestö joka järjestää sterilointikampanjoita ympäri Romaniaa. Olin ollut ennalta paljon yhteydessä Nancyyn internetin kautta, ja oli mahtavaa saada vihdoin tavata hänet. Nancyllä oli mukanaan miehensä Rory, joka on mahdollisesti sympaattisin mies, jonka olen koskaan tavannut. Otilia olikin jo tutustunut Nancyyn ja Roryyn heidän lukuisten Romanian-matkojensa yhteydessä.
Nancyn tavanneena on aivan mahdotonta olla pitämättä hänestä. Hän on todella inspiroiva ihminen, ja istuimme tunteja keskustellen ja nauraen. Käsittelimme toki myös vakavampia aiheita, mm. romanialaista järjestöä, joka on kavaltanut paljon varoja hyvätahtoisilta ulkomaisilta yhdistyksiltä ja yksityishenkilöiltä ja huijannut myös RAR:ia perusteellisesti.
Nancy ja RAR tekevät mahtavaa työtä Romaniassa, ja on mielestäni käsittämätöntä, että kyseinen järjestö voi edelleen saada niin paljon tukea ulkomailta, vaikka RAR on julkaissut koko tarinan siitä erillisellä nettisivustolla. Valitettavasti Romanian kaltaisessa maassa tulee aina olemaan niitä, jotka eläimiä hyväksikäyttämällä keräävät rahoja omiin henkilökohtaisiin tarkoituksiinsa.
Tiistai 18.10. oli varsinaisen konferenssin ensimmäinen päivä, ja Marianna saapui Suomesta aamupäivällä. Tapasimme myös Sara Turettan, joka oli niin ikään kutsuttu puhujaksi kansainvälisistä adoptioista lähettävän maan näkökulmasta. Save the Dogsia oli edustamassa myös Selena, järjestön tiedottaja. Saimme osallistujamateriaalimme ja sen jälkeen oli perinteisen tarhavierailun aika. Minun varauksessani oli sattunut pieni erehdys, ja jos olisin lähtenyt myöhemmälle tarhavierailulle, olisin jäänyt paitsi workshopeista, joten päätin jäädä hotelliin viilaamaan seuraavan päivän esitelmääni.
Selena ja Sara
Riikan paikalliselta koiratarhalta
Iltapäivällä oli workshopien aika, ja ensimmäisenä oli käyttäytymistieteellinen workshop Sarah Fisherin johdolla. Sarah on tunnettu Ttouch-kouluttaja Englannista, ja apunaan hänellä oli Dogs Trustin eläintenkouluttaja Steve Goward.
Muutama paikalliselta koiratarhalta mukaan tarttunut pentu oli tähtivieraana, ja niiden avulla Sarah ja Steve esittelivät naksutinkoulutuksen toimivuutta. Tämän jälkeen osallistujat saivat harjoitella tekniikkaa toisillaan, naksuttimen ja suklaan avulla.
Sarah Fisher ohjeistamassa
Samaan aikaan pidettiin toinen workshop joka käsitteli eläinsuojelurikosten selvittelyä eläinsuojelijoiden näkökulmasta. Marianna osallistui siihen. Workshopista sai tärkeää tietoa siitä, miten lähteä työstämään eläinsuojelurikkomuksia ja miten toimia valvontakäynneillä.
Seuraava workshop oli kuitenkin kaikista kiinnostavin. ”Ask the vet”-workshopissa oli eläinlääkäripaneeli, joka vastasi yleisön kysymyksiin. Koska moni osallistujista oli maasta jossa on kulkukoiraongelma, koskivat kysymykset enimmäkseen mm. koiran- ja kissanpentujen sterilointeja, mikrosirutusta sekä tarttuvien tautien ennaltaehkäisyä. Kysymys leishmaniarokotuksesta sai tunteet kuumenemaan, kun kävi ilmi, että Ruotsissa eräs eläinlääkäri oli halunnut lopettaa leishmaniaa sairastavan, Espanjasta tuodun koiran.
Asiantuntijapaneeli
Tämän kahden tunnin workshopin jälkeen kävimme eläinlääkäreiden kanssa vielä läpi KKY:n terveysohjelman adoptiokoirille, joka sai paljon kiitosta. Se oli tietysti meille suuri helpotus.
Illalla oli vuorossa tervetuliaisillallinen, jonka Dogs Trust kustansi tänäkin vuonna kokonaan. Kävelimme yhdessä Latvian Society Houseen, jossa meille tarjottiin hyvää ruokaa ja juomaa ja jossa saimme jutella vanhojen tuttujen kanssa ja samalla tutustua uusiin ihmisiin.
SNIP international jakoi tänäkin vuonna paljon ilmaistavaraa osallistuville järjestöille
Seuraavana aamuna Dogs Trustin toiminnanjohtajana jo parinkymmenen vuoden ajan toiminut Clarissa Baldwin avasi konferenssin. Ensimmäinen puhuja oli Carolyn Menteith, joka puhui naksutinkoulutuksesta ja jälleen saimme nähdä miten se toimii käytännössä. Pienen videon koulutussessiosta voit katsoa täältä: https://www.facebook.com/video/video.php?v=10150346115359818
Tämän jälkeen seurasi luentoja mm. tarttuvista taudeista, eläinten koulutuksesta ja mahtavan yhdysvaltalaisen Liz Tealin pitämä esitelmä adotioista lapsiperheisiin. Heillä jokainen perheenjäsen täyttää kiinnostuslomakkeen, ja lapset saavat myös piirtää millaiseksi he kuvittelevat tulevan elämän yhdessä adoptoitavan koiran kanssa. Liz on erittäin inspiroiva puhuja, ja toivon että hänet kutsutaan myös ensi vuonna.
Seuraavaksi saimme uusimmat uutiset EU-rintamalta Eurogroup for Animalsin puheenjohtajalta Sonja van Ticheleniltä.
Maggie Roberts Cats Protectionista kertoo miten huolehtia iäkkäästä kissasta tarhaoloissa.
Iltapäivällä oli minun ja Saran vuoro. Vaikka tämä oli jo kolmastoista ICAWC-konferenssi, tämä oli ensimmäinen kerta, kun kansainväliset adoptiot pääsivät viralliseksi puheenaiheeksi. Syynä tähän on tietysti se, että kv-adoptioihin liittyy niin paljon negatiivisia tunteita, erityisesti Isossa-Britanniassa, missä ollaan huolestuneita siitä, mitä tapahtuu vuodenvaihteen jälkeen, kun tuontimääräykset lievenevät.
Sara aloitti puhumalla kansainvälisistä adoptioista lähettävän maan, tässä tapauksessa Romanian, näkökulmasta, ja mitä kaikkea täytyy huomioida. Hänen puheeseensa voit tutustua täältä: http://www.youtube.com/watch?v=qy9VTl5oQBA
Sitten oli minun vuoroni, ja esitelmäni voit katsoa tästä: http://www.youtube.com/watch?v=NztCWrfAND0
Meidän esitelmämme: http://dogstrustinternational.com/resources/view/84/
Päivän päätteeksi oli varattu aikaa vapaaseen keskusteluun puhujoiden kanssa. Moni tulikin kyselemään minulta neuvoja adoptioista, ja yritin auttaa parhaani mukaan. Myös Liz Teal tuli kehumaan tekemäämme työtä - hän oli erittäin vaikuttunut meidän alhaisesta uudelleensijoitusprosentistamme, joka on noin viiden prosentin paikkeilla. USA:ssa vastaava prosentti on lähes aina lähempänä 20:ta, vaikka adoptoiva perhe saakin tutustua koiraan ennen adoptiota.
Myöhemmin oli taas illallisen aika ja kuten aina, meillä oli kaikilla hauskaa, mutta menimme ajoissa nukkumaan, sillä halusimme olla virkeitä seuraavan päivän luentoja varten.
Konferenssin viimeinen päivä oli täynnä mielenkiintoisia luentoja, ja mainitsen tässä niistä muutaman.
Aamu oli määrä aloittaa esitelmällä siitä, miten rabies on saatu hallintaan Intiassa, ja kaikkien pettymykseksi luennoitsija, Blue Cross Indian puheenjohtaja Chinny Krishna, ei päässyt paikalle viisumiongelmien kanssa. Chinny Krishna on ollut mukana Blue Crossissa vuodesta 1959, ja olisi ollut mahtavaa saada kuunnella hänen luentoaan aivan autenttisena.
Dogs Trustin edustaja esitteli kuitenkin hänen aineistonsa, ja Blue Cross Indian menestys vetää kyllä sanattomaksi.
Intiassa tapettiin koiria yli sata vuotta, koska uskottiin, että siten koirien lukumäärä vähenee ja rabies saadaan kuriin. Koiria päädyttiin tappamaan vuosi toisensa jälkeen enemmän ja enemmän, mutta populaatio jatkoi kasvamistaan eivätkä ihmisten rabieskuolemat kääntyneet laskuun.
Kulkukoirien lopetus kiellettiin kokonaan 2000-luvun alussa, ja tappamisen sijaan ryhdyttiin toteuttamaan sterilointi- ja rokotusohjelmaa, mikä on saanut ihmisten rabieskuolemien määrän romahtamaan lähes nollaan niissä kaupungeissa, joissa ohjelmaa toteutetaan.
Toivon hartaasti, että käytätte pienen hetken tutustuaksenne Chinny Krishnan esitelmään: http://dogstrustinternational.com/resources/view/82/
Raluca Simion romanialaisesta GIA-yhdistyksestä piti lyhyen puheen siitä, kuinka Romanian eläinsuojeluyhdistysten tulisi toimia yhdessä viranomaistahoja vastaan. Aihe oli varsin ajankohtainen, sillä viime vuoden lopulla uutta koirantappolakia oltiin kiivaasti säätämässä.
Yhteistyökumppanimme Save the Dogs ja Animal Life ovat jo allekirjoittaneet tämän aloitteen, ja toivomme, että muut Romanian yhdistykset seuraavat esimerkkiä.
Raluca Simion
Emily Garman USA:sta piti esitelmän mega-adoptiotapahtumista, joissa esimerkiksi yhden päivän, yön tai viikonlopun aikana adoptoidaan mahdollisimman paljon koiria uusiin perheisiin jonkin sovitun teeman alla. Yhtenä viikonloppuna oli adoptoitu hurjat 500 koiraa uusiin koteihin, ja vaikka ajatus itsessään oli mielenkiintoinen, se on aika kaukana omasta ajatusmaailmastamme, jossa adoption tulee aina olla loppuun asti harkittu päätös.
Eläinlääkäri Jeff Young, joka on omistanut elämänsä taisteluun koirien ja kissojen ylipopulaatiota vastaan, on pomminvarma konferenssin huipentuma. Hän on henkilökohtaisesti steriloinut yli 160 000 eläintä ja matkustaa ympäri maailmaa kouluttamassa eläinlääkäreitä sterilointitekniikassa.
Jeff on myös tunnettu varhaisen steriloinnin puolestapuhuja. Varhainen sterilointi merkitsee alle kuuden kuukauden ikäisen kissan- tai koiranpennun sterilointia, ja Jeff on steriloinut kissanpentuja jopa yhden vuorokauden ikäisinä. Kuten hän itse sanoo: kun yrittää selättää kulkukoiraongelmaa, ei ole varaa olla nirso.
Omalla klinikallaan hän ei tietenkään steriloi niin nuoria eläimiä, sillä optimaalinen aika steriloida on hänen mielestään 4-6 kk iässä. Mutta jos hän on pienessä meksikolaisessa kylässä steriloimassa, eikä tiedä milloin palaa seuraavan kerran, hän steriloi ”kaiken mikä hengittää”, kuten hän asian humoristisesti ilmaisee.
Jeff on erittäin suorasanainen eikä yritä peitellä mielipiteitään eräiden nk. ”eläinsuojeluorganisaatioiden” toiminnasta, joiden tiloissa eläimiä pidetään vuosikausia huonoissa oloissa. Eläinten varastoiminen ei ole ainoastaan riittämätön keino poistaa kulkukoiraongelmaa, vaan myös eläinyksilölle epäedullista niiden elämänlaatua ajatellen. Jotkut eivät tämän takia pidä Jeffistä, minä sen sijaan rakastan häntä.
Jeffin viisaita sanoja
Konferenssi oli tältä vuodelta ohi. Illalla osallistuin vielä kaikille puhujille järjestetylle illalliselle ja sain mahdollisuuden tutustua heihin vielä paremmin. Marianna eksyi pahemman kerran ison porukan kanssa Riikan yössä, ruokki kulkukissoja, koditonta miestä ja hänen koiraansa ja vietti oikein mukavan illan Romaniassa eläinsuojelutyötä tekevien ihmisten kanssa. Perinteinen latvialainen ruoka vain muuttui italialaiseksi bistroksi.
Samaan aikaan eräs Dogs Trustin edustaja tenttasi minua myös meidän adoptioprosessistamme, ja vaikka tiedän, että moni heistä on skeptinen kansainvälisiä adoptioita kohtaan, sain ainakin hänet vakuuttuneeksi siitä, että adoptioita voi hoitaa vastuullisella tavalla.
Siksipä uskon ja toivon, että Dogs Trust ei kadu päätöstään nostaa tämä tärkeä aihe esille konferenssissa.
Muutamista kiinnostavista puheenvuoroista voi lukea referaatin täältä.
Kuten aina, oli tämäkin aivan mahtava reissu, vaikka se omasta puolestani olikin tänä vuonna hieman erilainen. Huhujen mukaan konferenssi pidetään ensi vuonna Ateenassa, joten siellä nähdään!
Jenny Vestlund
- Log in to post comments