Olen pohjattoman iloinen saadessani tiedottaa tukijoillemme uudesta kampanjasta KKY:n ja Save the Dogsin välillä, jolla autetaan nimenomaan Romanian hevosia!
Jo kerätessäni rohkeutta ensimmäistä Romanian-matkaani varten sain kuulla varoituksia juuri hevosten ahdingosta. Esimerkiksi Sara Turetta sanoi minulle, että koirien suhteen vielä jotenkuten jaksaa, koska koiria voidaan auttaa niin laaja-alaisesti, mutta jos on hevosrakas ja tietää hevosista jotakin, hevosten tilanne Romaniasa saa sydämen tosissaan vuotamaan verta, emmekä voi tehdä asialle juuri mitään.
Ensimmäinen matkani vahvisti Saran sanat todeksi, ja sen jälkeen yhdet suurimmista ahdistuksistani olen kokenut juuri hevosten takia.
Vaikka olen vahvasti sitä mieltä, että kulkukoiran vapaus on suurilta osin pelkkää romanttista puppua (vapaudelle luo rajat liikenne, myrkkysyötit, nälkäkuolema ja ihmisten väkivalta), koirilla on kuitenkin pieni liikkumavara, joka hevoselta ja aasilta puuttuu täysin. Hevonen on omistajansa vanki, joka saattaa kuolla nälkään, vaikka maa olisi täynnä ilmaista ruokaa ja joka on täysin puolustuskyvytön ihmisten raakuudelle. (Joku voi nyt ajatella, että onhan hevonen ainakin yli 200 kg ihmistä suurempi eläin, mutta siihen on sanottava, että Romaniassa tunnetaan keinot ja otteet pitää hevoset hallinnassa. Suurin osa näistä keinoista ei tulisi meille mieleen koko elämämme aikana.)
Olemme jo pitkään voineet auttaa Romaniassa tehokaasti koiria, kissoja ja aaseja, joista viimeisimpään kohdistuvan suojelutoiminnan rahoittaa The Donkey Sanctuary. Toteutamme sekä ennaltaehkäiseviä että yksilöön kohdentuvia projekteja, jolloin mahdollisimman moni eläin hyötyy toiminnastamme edes jollakin tavalla.
Tähän saakka hevoset ovat olleet väliinputoajia. Tietenkin aina, kun Save the Dogs näkee hevosiin kohdistuvaa väkivaltaa, saa tiedon auton alle jääneestä hevosesta tai törmää huonokuntoisen hevosen omistajaan, tilanteisiin on reagoitu tarvittavalla tavalla: valistamalla ihmisiä, lopettamalla eläin kivuttomasti, tarjoamalla hevosille varusteita tai ruokaa sekä joissakin tapauksissa huostaanottamalla eläin. Koska hevosten auttamista ei rahoita mikään The Donkey Sanctuaryn kaltainen suuri järjestö, apu on jäänyt erillisiksi tapauksiksi. Hevostarhallekin olemme onnistuneet pelastamaan vain 20 yksilöä, joista nyt elossa on 12.
Liikkuessa Romaniassa käy ilmiselväksi, ettei se riitä. Vaikka hevonen on Save the Dogsin toiminta-alueella tuhansille ihmisille ensisijainen toimeentulonlähde – näin suomalaisesti ajateltuna tavallaan perheen tärkein jäsen – se ei mitenkään heijastu hevosen hyvinvointiin. Alueella todistetaan jatkuvasti hevosiin kohdistuvaa raakaa väkivaltaa. Kadulla näkee työssään hevosia, joille ei enää ole montaa elinpäivää edessä. KKY:n pelastamien hevosten joukossa on monia, joiden keho on kauttaaltaan arpien peittämä.
Tähän saakka hevosten auttamisen tiellä ovat olleet – kuinkas muuten - ihmiset.
Ensinnäkin Save the Dogsilta on puuttunut rahoitus, siis kyllin hevosrakkaat ihmiset.
Toiseksi: kun Save the Dogs joitakin vuosia sitten kuitenkin kokeili hevostenauttamisohjelmaa, jonka puitteissa kaikien halukkaiden hevosille tarjottiin ilmaista lääkintää ja hoitoa sovitussa paikassa kerran viikossa, apua ryhdyttiin käyttämään väärin siten, että ihmiset hoidattivat kuntoon hyvin sairaalloiset hevosensa ja myivät ne sitten teuraaksi suuremmasta rahasummasta, minkä jälkeen he saapuivat eläinlääkärin luo uuden, kuolemaa tekevän hevosen kanssa. Myös loimien, valjaiden ja muiden arvokkaiden varusteiden tiedetään monissa tapauksissa päätyvän aivan jonkun muun kuin hevosen hyödyksi. Nämä tapaukset ovat luonnollisesti syöneet huomattavan paljon Save the Dogsin uskoa ja luottamusta siihen, että hevosia voitaisiin auttaa. Henkilökunta tietää myös, että ihmiset eivät enää piekse hevosiaan heidän nähtensä, mutta heti kun he poistuvat paikalta, väkivalta jatkuu.
Jokainen huonosti voiva hevonen on saanut minut kuitenkin miettimään, voisimmeko sittenkin tehdä jotakin. Syksyn aikana olemmekin ahkerasti keskustelleet mahdollisuuksista auttaa hevosia laajemmalla skaalalla kuin yksittäistapauksissa.
Yksi ongelma on, että The Donkey Sanctuaryn kustantama aasienauttamisohjelma ei yllä hevosiin, eikä hevosia voida hoitaa ja lääkitä samanaikaisesti aasien kanssa. Toinen ongelma oli rahoitus ja kolmas toiminnan pelätty kannattamattomuus.
Hevosia säännöllisesti hoitavat eläinlääkärit Raul, Roxana ja Alina ovat kuitenkin keskusteluissa osoittautuneet hyvin innokkaiksi laajentamaan toimintaa myös hevosiin, sillä he joutuvat todistamaan hevosten kärsimystä lähes joka päivä.
Viimeisen vuoden aikana Raul ja Roxana ovat tutustuneet aaseja hoitaessaan lukuisiin perheisiin, joiden omistamien hevosten hyvinvoinnin ainoita esteitä ovat köyhyys ja heikko tietotaito. He ovat auttaneet perheiden hevosia ja saaneet hyviä tuloksia aikaan. Heidän kokemustensa pohjalta saimmekin lopulta sovittua, että hevosprojekti käynnistyy.
Projektille on asetettu selvät reunaehdot:
- valistuksella on keskeinen osa (hyvä hoito, kohtelu, eläimen lopettaminen)
- lääkintä perustuu lähinnä sisä- ja ulkoloishäätöihin, joilla on suuri merkitys hevosten terveydelle ja joita ei juurikaan voi käyttää väärin
- kuten ennenkin, haavat ja infektiot hoidetaan
- tavaralahjoituksia annetaan vain, jos perhe on sitoutunut jatkoseurantaan
- avun piiriin otetaan ainoastaan perheitä, joiden hevosissa ei ole merkkejä väkivallasta (nämä perheet ovat myös todennäköisimpiä hyväksikäyttämään apua)
Uutta projektia on mahdollista tukea kertaluonteisina lahjoituksina tai kummiudella(vrt. yhdistyksen tarhakummius), jollaisia KKY:llä itse asiassa onkin muutama. Olemme sopineet, että Raul ja Roxana jalkautuvat hevosten pariin joka kuukausi sen mukaan, kuinka paljon lahjoituksia projektia varten on kyseistä kuukautta varten kertynyt. Tällöin toiminnan suunnittelun kannalta kummilahjoittajat olisivat tietenkin tärkeitä.
Materiaalilahjoituksia saapuu Save the Dogsille pienissä erissä koko ajan ja myös KKY toimittaa niitä mahdollisuuksien mukaan Romaniaan.
Kuten kaikkia Save the Dogsin projekteja, tämänkin toimivuutta ja kannattavuutta arvioidaan kriittisesti säännöllisissä neuvotteluissa. Haluamme myös olla suomalaisille lahjoittajillemme rehellisiä ja selittää romanialaisen eläinsuojelun problematiikkaa, mihin valitettavasti liittyy esimerkiksi ihmisten epäluotettavuus. Haluamme sanoa tietävämme väärinkäyttöön liittyvistä riskeistä ja ottavamme ne tarkasti huomioon. Tarpeen mukaan projektin luonnetta ja sisältöä muutetaan tai pahimmassa tapauksessa siitä luovutaan.
Raul pitää KKY:n edustajaan säännöllistä yhteyttä ja lähettää valokuvia hoitamistaan eläimistä. Yhdistyksen edustaja myös lähtee Raulin mukaan tällaiselle kierrokselle ensimmäisenä sopivana ajankohtana todistamaan itse Save the Dogsin työtä ja hevosten yleistä tilaa maakunnassa.
Haaveenani on (tämän ensisijaisen haaveen jälkeen) perustaa projektin tueksi hevosryhmä, jonka toiminnan sen jäsenet voivat tietenkin yhdessä muotoilla, mutta joka edesauttaa tätä nimenomaista projektia sekä muuta Save the Dogsin hevosiin kohdistuvaa työtä. Hevosryhmässä voisimme ideoida kampanjoita hevosten puolesta, levittää sanaa, kerätä varoja ja tietenkin oppia paljon uutta.
Miten voit auttaa?
* Ryhdy kummiksi tai tee lahjoitus! Kummina maksat kuukausittain tietyn summan KKY:n tilille, joka toimitetaan lyhentämättömänä Romaniaan projektia varten. Vähimmäislahjoitus on 5 €/kk. Jos kiinnostuit, ota yhteyttä jenny [at] koirienystavat.com (jennyatkoirienystavatdotcom).
* Tee tavaralahjoitus! Tällä hetkellä otamme Romanian hevosille vastaan:
- riimuja ja riimunaruja
- kaviokoukkuja
- harjoja ja sukia
- sisä- ja ulkoloishäätölääkkeitä
- vitamiinilisiä
* Anna hevosille aikaasi ja ideoitasi ja liity KKY:n hevosryhmään!
Romanian hevosten kärsimys päättyy vasta sitten, kun jokaisella maanviljelijällä ja kiertolaisella on varaa autoon tai traktoriin. Siihen on kuitenkin vielä pitkän pitkä aika, eikä hevosilla ole varaa odottaa enää hetkeäkään. Tällä projektilla voimme auttaa edes vähän nykyisiä ja tulevia hevossukupolvia, mutta myös hevosta tarvitsevia perheitä ja jälleen kerran levittää vastuullisuuden sanomaa Romaniassa.
Hevosten puolesta,
Marianna
- Log in to post comments