Sibiu ja Animal Life, lokakuu 2008 | Kodittomien koirien ystävät

Tällä kertaa lensin Lufthansalla Munchenin kautta Bukarestiin ja sieltä kotimaanlennolla Sibiuun, johon saavuin 21-maissa torstai iltana. Andreea ja Otilia jotka ovat Animal Lifen suurimmat tulisielut, olivat minua vastassa lentokentällä, ja jatkoimme matkaa Sibiun vanhaan keskustaan illalliselle. Söimme mukavassa ravintolassa, missä palvelu oli todella mainiota. Matkan jälkeen olin väsynyt eikä ollut kovinkaan nälkä joten söin vain hyvän papukeiton ja join lasillisen viiniä ennen kuin jatkoimme pensionaattiin jossa yöpyisin.

Seuraavana aamuna Andreea tuli aamupalan jälkeen hakemaan minut. Hänellä oli mukanansa Ares, kiltein saksanpaimenkoiran näköinen koira mitä voi kuvitella. Menimme yhdessä Andreean kotiin juodaksemme kupillisen kahvia ennen kuin ryhtyisimme päivän puuhiin. Andreea asuu vanhempiensa kanssa pienessä kauniissa talossa Sibiun laidalla. Andreean äiti toivotti minut tervetulleeksi, ja jos on jokin sana jolla voi määritellä romanialaiset, niin se on todella vieraanvaraisuus!

Joimme kahvimme samalla kuin perheen kaksi kissaa pyöri jalkojemme ympäri, ja kohta oli taas aika jatkaa matkaa. Ensimmäinen pysähdyspaikka oli eläinlääkärin luona josta hakisimme koirien passit. Eläinlääkäri oli todella mukava ja tarmokas mies ja passit olivat tietysti kunnossa. Sen jälkeen jatkoimme matkaa ostoskeskukseen jossa katselimme hieman ympärillemme eläinkaupoissa. Oli hyvin masentavaa nähdä kaikki pienet pennut ahtaissa lasikopeissaan. Sen jälkeen ajoimme tarhalle tapaamaan koirat.

Meidät toivotti tervetulleeksi noin kuusikymmentä koiraa ja Elena, nainen joka asuu paikan päällä ja hoitaa päivittäisen työn. Tänä päivänä satoi vettä, ja tottakai tulimme korvista varpaisiin likaisiksi! Mutta mitäpä se haittaa kun saa viettää aikaa kaikkien ihanien ystävien kanssa?

Ensimmäinen tehtäväni oli yrittää vähän harjoitella Sparkya valjaiden kanssa. Hän on koira jota luultavasti koirapyydystäjä on jahdannut ja siksi hän ei hyväksy että mitään laitetaan hänen kaulansa ympärille. Ehdimme harjoitella hetken ja edistyimme jopa hieman, mutta vielä hän ei kuitenkaan hyväksynyt valjaita kokonaan.

Sen jälkeen oli aika katsoa uusia koiria adoptioohjelmaan, ja siihen sitten loppupäivä menikin. Pretty (nykyään Tindra) istui aitauksen ulkopuolella eikä suostunut jättämään meitä. Sain myös tavata irlantilaisen setterin joka asusteli tarhalla kolme kuukautta kun hänen perheensä oli matkalla. Koira voi todella huonosti kovassa ympäristössä, mutta onneksi perhe tuli hakemaan hänet jo seuraavana viikonloppuna.

Olessamme tarhalla myös paimen sattui tulemaan ohi. Hän ajoi laumansa kapean kulkuväylän läpi ihan tarhan läheltä ja koirat tietysti haukkuivat hullun lailla. Kesti pienen hetken ennen kuin lampaat uskalsivat kävellä ohi.

Hetken kuluttua Bogdan tuli tarhalle tuoden leipää mukanansa. Animal Lifellä on sopimus yhden kaupan kanssa että he saavat kaupan vanhat (mutta käyttökelpoiset) leivät tarhalle. Andreea auttoi purkaamaan auton.

Illalla ajoimme takaisin pensionaattiin ja hyvin tarpeellisen suihkun jälkeen kävelin Andreean luo illalliselle. Hänen äitinsä oli valmistanut vallan mainion aterian, ja kyllä olin kylläinen kolmen lajin jälkeen. Istuimme kauan ja juttelimme, minä ja Andreea, tarhasta, koirista ja kaikesta muustakin. Hän ajoi minut takaisin pensionaattiin puolen yön aikaan.

Seuraavana aamuna Andreea ja Ema tuli hakemaan minut. He olivat päättäneet tapaamisesta kaikkien yhdistyksen aktiivisten jäsenten kanssa, nyt nimittäin siistittäisiin tarhalla. Ensin ajoimme rautakaupan kautta ja ostimme hieman tarvikkeita ja sieltä jatkoimme suoraan tarhalle. Perillä tarhalla oli jo muita ihmisiä ja kaikki puuhailivat omiaan. Istuin hetken muutaman aran pennun kanssa ja yritin sosialisoida heitä hieman. Hetken kuluttua heidät piti siirtää toiseen hakaan ja samalla kaikki heidän rakentamansa luottamus romahti. Toivon että he saisivat piakkoin sijaiskodin jossa he saisivat olla enemmän yhteydessä ihmisten kanssa.

Harjoittelin myös hieman Sparkyn kanssa, mutta totesin ettei aika oikein riittänyt. Autoin myös muita tarhan siivouksessa.

Suru sydämmessä lähdin tarhalta, koska enhän tiedä koska seuraavan kerran pääsen siellä käymään. Mukana autossa meillä oli pieni Lumina, jonka toisimme kotiin pestäväksi. Ajoimme suoraan Andreean luo, jossa Lumina sai tutustua kissoihin ennen kuin pesimme hänet.

Sen jälkeen saimme taas aivan ihanan aterian Andreean äidiltä, en voi kylliksi kiittää heitä vieraanvaraisuudesta. Illallisen jälkeen emme voineet muuta kun odottaa ja puolen yön maissa lähdimme matkaan. Ensin noudimme kolme muuta koiraa jotka olivat olleet eri kodeissa pestävänä. Ensin Carmen, sitten Ursu (Emma ei melkein tahtonut antaa hänen mennä) ja viimeisenä pieni Julia. Kun kaikki oli vihdoin mukana lähdimme ajamaan kohti Bukarestia. Nukahdin aika pian, Carmenin istuessa jalkojeni välissä, ja Andreea parka sai ajaa ihan itse yön läpi. Heräsin vasta lähestyessämme kaunista pääkaupunkia ja Bukarest yöllä on todella jotain mitä kaikkien tulisi nähdä. Niin kaunista!

Perillä lentokentällä kaikki meni kuin valtavan hyvin. Andreean ystävä George oli tuonut lentohäkit, jotka olin jättänyt hänelle tulomatkalla. Lastasimme koirat, menimme check-in:in läpi ja sanoin Andreealle ja Georgelle hyvästit ennen turvatarkastusta. Minulla oli Carmen laukussa, hän käyttäytyi todella hienosti koko matkan ajan (paitsi ettei hän suostunut laittamaan päätänsä alas, hänhän halusi nähdä kunnolla!). Myös Suomen tullissa kaikki meni hyvin ja Pia sekä koirien uudet omistajat olivat vastassa lentokentällä. Todella jännittävä ja opettava matka!

Jenny - 18.12.2008