Tertun matka Sibiuun huhtikuussa 2009 | Kodittomien koirien ystävät

Olin yrittänyt netin kautta tutustua minulle uuteen kaupunkiin, mutta sieltä lukemani ei avannut sitä, mitä näin. Sibiu, Hermannstadt, saksalainen kaupunki Romanian sydämessä, Karpaattien vuoriston ympäröimänä. Transsilvania, saksalaisittain Siebenburg, seitsemän linnaa eli kaupunkia. En ehtinyt kaupungin museoon, mutta emäntäni Andreea kertoi minulle heidän historiastaan. Latinaan perustuva kieli jo on erikoinen näin kaukana Roomasta. Romaniassa sanonta ”jo muinaiset roomalaiset” on totta. He asuttivat niitä alueita niin kauan, että heidän kielensä sekoittui paikallisen väestön kieleen.

Siinä kaupungissa lähtee mielikuvitus liikkeelle. Eri ikäkerrostumat ovat ympärilläsi, mutta aikoinaan muurien sisällä ollut vanha kaupunki puhuttelee eniten. Olisi pitänyt koulussa historian tunneilla perehtyä paremmin Euroopan valtioiden syntyyn ja muuttumiseen.

Portti	Monta kerrosta

Vanhaa kaupunkia	Kirsikkapuu ja aita

Majapaikkani Pensiunea Maria oli lähellä vanhaa keskustaa omakotialueella, jossa korjattiin taloja ja rakennettiin uusia. Talot ja tontit ovat kylki kyljessä. Pihoilla ääntelevät hanhet ja kukko ilmoittaa olostaan. Kyyhkyset kutsuvat puolisoaan. Viinirypäleiden varsista on muotoiltu katoksia. Pihapiirit on erotettu tiestä korkealla ja koristeellisella aidalla, jonka takana koira haukkuu, jos pysähdyt sen reviirin viereen. Elämän makua, sellaisen pikkukaupungin tuntua, missä on yhdistetty kaupunki ja kylä. Tarhalle ajaessa näkyi myös sodan jälkeen rakennettuja betonisia kerrostaloja ja sitten aivan viime aikaista rakennustyyliä. Siinä maan historian eri kerrostumia. Se on jo tutumpaa ja rumempaa maisemaa.

Suihkut	Katu

Väri-iloa	Viinirypälekatos

Puiston asukit	Muutos

Animal Lifen Andreea oli emäntänäni. Vieraanvaraisuus ja vieraista huolehtiminen oli ylitsevuotavaa. Andreea vei minut ensimmäisenä iltana vanhassa kaupungissa olevaan Crama Sibianaan, romanialaista ruokaa tarjoavaan ravintolaan. Ihastuin siihen niin, että toisena iltana opastin Emman eli Manuelan sinne. Silloin myös kahden miehen perinteinen orkesteri soitti ja lauloi romanialaista musiikkia.

Tarha on varsinaisen kaupungin ulkopuolella pellolla ja Andreea toimi kuljettajana. Se on arviolta noin 3000 neliömetrin aidattu alue pellolla.

Niittyä	Cora

Tulomme oli huomattu ja 60 koiraa otti meidät innokkaasti vastaan. Osa oli pienemmissä aitauksissa, mutta vastassa oli aivan tarpeeksi innokkaita neniä ja yleistä kiihkoa. Jokainen halusi osansa vieraiden suosiosta ja taputuksista. Voiko olla enää tervetulleempi kuin silloin. Monien ainoa vika on iso koko ja ne viettävät koko elämänsä tarhalla.

Kissala	Utelias

Tarhan äitihahmo Elena oli yhtä ystävällinen ja ilman yhteistä kieltäkin hän esitteli minulle rakkaita koiriaan. Päivä oli aurinkoinen ja lämmin ja voin hyvin kuvitella miten kaunis ympäröivä pelto on keväämmällä, kun se on täynnä kukkia – flor, kuten Elena viittoili.

Ylpeänä uudesta kaivosta ja käsipumpusta Elena näytti miten se toimii. Aikaisemmin yhdistyksen jäsenet toivat tarhalle kaiken veden. Miten mieletön työ niin meille itsestään selvän asian takia. Kaivo on uusi eikä vielä oltu tutkittu onko se sopivaa ihmisen juomavedeksi, joten Elenan vesi tuodaan edelleen kanistereissa.

Elena kaivolla	Elenan koristeet

Juottokaukalo	Raikasta vettä

Keskipäivän rauha	Siesta

Oman kodin katolla	Lepoa

Ilon aiheena olivat myös uusi ulkokäymälä ja ruokavarasto. Andreea oli saanut ostettua ne 70 prosentin alennuksella.

Ruoka-aitta ja Elenan mökkiä	Pennuille aitauksia

Koska tarha on aukealla niityllä se on myös altis tuulelle. Keväämmällä tuli sitten se tuuli, joka heitti vessan katon sivuun ja kaikki isommat esineet aidan yli niitylle. Samalla lensi tietysti kaikki kevyempikin irtonainen.

Tarhan tilanne on todella vaikea ja epävarma. Tontin on antanut käyttöön ystävä, mutta hän myy sen aikanaan rakennusmaaksi. Tämän alueen valtatien puoleisesta reunasta on jo alkanut asuntojen rakentaminen ja talot lähestyvät pikkuhiljaa. Onneksi nyt on lama ja Andreea arvioi, että se antaa heille 2 vuotta aikaa.

Andreea ja Cora	Onko punkkia?

Paha ongelma on koirankoppien vähäinen määrä. Osalle koirista on ainoana suojana vanhoista ovista kyhätyt katokset. Se ei Sibiun talvessa, jopa –20, ole alkuunkaan riittävä. Myös kesä on ankara, sillä aurinko paahtaa kuumana, jos ei ole kunnon suojaa. Alueella ei ole myöskään sähköä ja juomavesi jäätyy talvella ulkona astioissa. Elena asuu nykyään pienen pienessä parakissa. Siis ilman vettä ja sähköä. Siinä on sentään puuhella, jonka piippu tuli esiin seinästä. Asuntovaunua ei enää näkynyt.

Animal Life on saanut sovittua leipäkaupan ja lastentarhan kanssa ruokatoimituksesta. He hakevat lapsilta jääneet ruoat koirille. Nyt oli pääsiäisloma ja Raluca toi ystävänsä Bogdanin kanssa tavallistä vähemmän ruokaa. Se oli keittoa, johon oli pantu leipää sekaan.

Ruokalahja lastentarhasta	Elena

Vähän aikaisemmin tarhan ulkopuolelle oli yöllä ilmestynyt kaksi aikuista koiraa. Ne olivat ihmisystävällisiä, joten omistaja oli ilmeisesti jättänyt ne sinne. Lama näkyy myös näinkin. Hyvä asia on se, että he eivät lopettaneet koiriaan epäinhimillisin keinoin. Toisaalta tämä on tuskin viimeinen koirien hylkääminen. Lama asettaa myös tarhan talouden kovalle koetukselle.

Yhdistys on pieni ja jäsenet ovat nuoria opiskelijoita tai vasta valmistuneita, joilla on vain rajalliset mahdollisuudet auttaa koiria. Sibiun edellinen kaupunginjohtaja ei ole ollut kovinkaan myötämielinen heille. Nyt Andreea toivoi parempaa yhteistyötä uuden johtajan kanssa. Tämä on saksalainen, kuten Andreea sanoi tarkoittaen Romanian saksalaista.

Heiltä puuttuu myös tekeviä käsiä. Nuoret haluavat myös omaa elämää viikonloppuisin eikä heillä ole jäsenenä käteviä ja toimeen tarttuvia ihmisiä. Osaltaan rahan puute estää uusien lämpöeristettyjen koirankoppien saamisen, mutta toisaalta myös rakentamisen osaavat ihmiset puuttuvat. Sekään ei ole ongelma, jos olisi varaa maksaa palkkaa. Ajatus vapaaehtoistyöstä eläinten takia on monille vielä uusi ja outo asia, tai sitten eivät ole edes kuulleet siitä. Sähkön puutteen takia myös pienikin korjaus on hidasta, kaikki kun tehdään vasaralla ja sahalla. Siellä kulkiessani harmittelin, etten ole koskaan onnistunut iskemään naulaa suorana lautaan. Olisi työmaa valmiina.

Rapsuta minua	Kummityttöni Petecuta

Suuri ongelma yhdistyksellä on myös edullisen eläinlääkärin puuttuminen. Koiran sterilointi maksaa 50 euroa. Se on järjettömän iso summa heille. Muukin hoito on samaa luokkaa. Eläinlääkärit tekevät bisnestä oli selityksenä. Hetkellisen avun tuo toukokuun lopussa Sibiuun tuleva World Woof Tour. He ovat lähteneet Etelä-Afrikasta ja suuntaavat matkansa myös Romaniaan ja Sibiuun. Tarkoitus on levittää ajatusta koirien steriloinnista. Toivon, että tämä maailmanmatka saa kunnon uutisointia ja herättää ihmisiä Sibiussa.

Näkemiin	Andreea, Raluca ja Bogdan

Kotiin lähtö Sibiusta oli aamuviideltä. Haimme Sabinan Bogdanin luota ja Cookien Ican luota. Andreean seuraksi autoon tuli Anca. Edessä oli lähes 300 km matka autolla kentälle Bucurestiin. Miten kaunis matka. Osan siitä tie kulki Olt- joen vartta vuoristossa kunnes saavuimme Tonavan rannan aukeaan maisemaan. Olt-joen varrella oli myös kylpylöitä, joista osa oli jo kunnostettu.

Aamuviideltä	Apua boxien kanssa

Matkalla Bukarestiin	Kentällä

Hyvästi Romania!	Terttu ja koirat

Vihdoin Suomessa	Sabina ja onnellinen emäntä