Tietoa Romaniasta

Romania oli vuosina 1965-1989 kommunistinen valtio ja Nicolae Ceausescun johtama diktatuuri. Joulukuun 1989 vallankumouksessa Ceausescu ja hänen vaimonsa Elena teloitettiin. Ion Iliescu, Kansallisen pelastuksen rintaman johtaja, valittiin maan ensimmäiseksi presidentiksi toukokuussa 1990. Maa kärsi kovan taloudellisen kriisin 90-luvulla diktatuurin romahtamisen jälkeen.

Vuonna 2004 Romania liittyi kansainväliseen puolutuslittoon NATO:n, mitä seurasi liittyminen Euroopan Unioniin vuonna 2007. Vaikka korruptiota on yritetty kitkeä pois EU:n jäsenyysvaatimusten vuoksi, maa sijoittui vasta sijalle 69 vuoden 2010 Transparency International korruptioindeksiin – ollen yksi EU:n korruptoituneimmista valtioista.

Vaikka taloudellinen kasvu on Romaniassa ollut 2000-luvulla kohtuullisen hyvää, taloudellinen epätasa-arvo on maassa suuri ongelma. Noin 25 % väestöstä elää köyhyysrajan alapuolella. Toisen ison humanitäärisen ongelman muodostaa romaniväestö, joka on virallisten tietojen mukaan Romanian toiseksi suurin vähemmistö, noin 500 000 ihmistä. Luvut ovat kuitenkin luultavasti alakantissa, sillä kaikilla romaneilla ei ole henkilöllisyys- tai syntymätodistusta. Romanit ovat Romanian köyhin ja syrjityin vähemmistö sekä taloudellisesti että sosiaalisesti. Suuri osa romanilapsista ei käy koulua, ja lukutaidottomuusluvut ovat korkeita.

Romanian lapset

Romaniassa elää tuhansia lapsia lastenkodeissa. Jokainen varmasti muistaa 90-luvulla julkisuuteen nousseet kuvat Romanian lastenkodeista. Paljon on tapahtunut Romaniassa sen jälkeen, varsinkin EU-jäsenyyden myötä, mutta edelleen tilanne on erittäin huolestuttava. Lukuisat ulkomaiset järjestöt ovat perustaneet lastenkoteja ympäri Romaniaa ja ottaneet julkisia lastenkoteja hallintaansa, ja näin parantaneet niiden olosuhteet Romanian parhaimmiksi. Julkisissa lastenkodeissa lapset saavat edelleenkin vain harvoin tarpeeksi koulutusta, virikkeitä tai tarvitsemaansa fyysistä ja henkistä terapiaa. EU yrittää painostaa Romaniaa tekemään muutoksia kansallisiin adoptiosääntöihin, jotka ovat erittäin tiukat, sekä avaamaan taas mahdollisuuden kansainvälisiin adoptioihin. Adoptioprosessi kestää keskimäärin viisi vuotta.

Romaniassa on muitakin ongelmia lastensuojelun kanssa lastenkotien lisäksi. Kymmenet tuhannet lapset ovat lapsityössä. Suuri osa heistä on romanilapsia, jotka hankkivat perheelle elantoa kerjäämällä tai etsimällä myytävää romua.

Romaniassa elää virallisesti alle tuhat katulasta, mutta todelliset numerot ovat luultavasti paljon korkeammat. Kansainväliset organisaatiot arvioivat, että pelkästään Bukarestissa elää kyseinen määrä katulapsia. Myös ihmiskauppa on suuri ongelma, ja Galatin kaupunki onkin nimitetty EU:n ihmiskaupan pääkaupungiksi tammikuussa 2010. Vuonna 2009 jopa 980 ihmiskauppatapausta saatiin selville. 95 % heistä oli nuoria naisia, myös alaikäisiä, jotka myytiin Länsi-Euroopan prostituutiomarkkinoille. Yhden naisen hinta oli keskimäärin 2500–5000 euroa. Kodittomista alaikäisistä lapsista noin 5 % ovat prostituoituja ja pedofiiliturismiakin valitettavasti esiintyy, etenkin Bukarestissa.

Romanian hevoset

Romanian köyhyys paljastuu jo katukuvasta, sillä autojen seassa liikkuu yhä edelleen paljon hevosia ja aaseja, vaikka traktorit ja autot yleistyvätkin. Hevosten ja aasien asema ja hyvinvointi vaihtelevat kuitenkin merkittävästi maan eri osissa; transilvanialainen hevonen voi tavallisesti paremmin kuin hevonen Dobrogea-alueella, jonne Save the Dogsin toiminta keskittyy. Lisäksi maanviljelijöiden hevoset ovat parempikuntoisia kuin romanien tai kiertolaisina elävien hevoset.

Monen köyhän perheen elanto ja toimeentulo riippuu heidän omistamastaan hevosesta tai aasista. Paradoksaalisesti monet eivät käsitä, että tämä riippuvuussuhde kannustaa pitämään eläimestä mahdollisimman hyvää huolta, jolloin se jaksaa palvella omistajaansa pitkään ja tehokkaasti. Kun rahaa on vähän, eläimen hyvinvoinnista tingitään ensimmäisenä. Viime vuosina rehun hinta on noussut Romaniassa huomattavasti, minkä seurauksena hevosia ja aaseja on hylätty talven tullen pelloille pärjäämään omillaan – valtaosa hevosista, jotka kärsivät tämän kohtalon, paleltuvat kuoliaaksi tai menehtyvät nälkään.

Joutuessaan liikenteen sekaan, hylättynä tai ei, hevoset ja aasit päätyvät usein liikenteen uhreiksi. Seuraukset ovat monesti kohtalokkaat, mutta yleisen välinpitämättömyyden vuoksi vakavasti loukkaantuneet eläimet jäävät tien varsiin kuolemaan hitaasti verenhukkaan.

Kaikki laiminlyönnit muuttuvat entistä vakavammiksi, kun otetaan huomioon hevosten vakava aliravitsemus, erittäin raskas työ sekä kovat asfalttitiet, joilla ne joutuvat päivittäin vetämään valtavia taakkojaan. Moni hevonen vajoaa vetämänsä taakan alle, eikä enää nouse ylös.

Romanian koirat

Romaniassa on myös noin kaksi miljoonaa kulkukoiraa. Ceausescun laajamittaisen teollistamisohjelman seurauksena ihmiset pakotettiin 80-luvulla muuttamaan maalta kaupunkiin ja pieniin asuntoihin, jolloin koirat ja kissat hylättiin kaduille. Siitä lähtien eläimet ovat lisääntyneet voimakkaasti niille suosiollisissa olosuhteissa, minkä seurauksena niitä on myös pyydystetty tarhoille ja tapettavaksi jo yli 30 vuoden ajan.

Varsinainen lemmikkikulttuuri on vielä lapsenkengissä ja suurin osa väestöstä kohtelee vapaana kuljeskelevia koiria piittaamattomasti, mutta valitettavasti eläimiin kohdistuu myös aivan tahallista väkivaltaa.